Kirsi T\u00f6rmi
\nArtikkeli on julkaistu Uudistuva terveydenhoito -sivustolla 5.10.2017<\/p>\n
Autonomisen hermoston toiminnan osuus vuorovaikutussuhteissa on ilmi\u00f6n\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt melko v\u00e4h\u00e4iselle huomiolle. Sain mahdollisuuden perehty\u00e4 aiheeseen hahmoterapiaopintojeni lopputy\u00f6h\u00f6n liittyneen tutkimuksellisen hahmoterapiaryhm\u00e4n aikana. Nostan t\u00e4h\u00e4n artikkeliini keskeisimpi\u00e4 havaintoja tutkimuksestani (T\u00f6rmi 2017), jonka teoreettinen viitekehys kiinnittyy hahmoterapiaan sek\u00e4 sensomotoriseen psykoterapiaan. Pohdin artikkelissa muun muassa hermoston toiminnan osuutta suhteessa toisteisesti uhrin asemaan ajautuvan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Syyskuussa 2016 k\u00e4ynnistyi naisten hahmoterapiaryhm\u00e4, jossa oli seitsem\u00e4n osallistujaa, alle kolmekymment\u00e4 vuotiaasta yli kuusikymment\u00e4 vuotiaaseen. Kutsuin osallistujia ryhm\u00e4\u00e4n otsikolla \u201dUhriuden tunnistaminen ja toipumisen portaat\u201d. Ryhm\u00e4 tapasi joka toinen viikko ja kokonaisuudessaan prosessi kesti noin puoli vuotta. Uhrius k\u00e4sitteen\u00e4 kiinnittyi vuorovaikutussuhteissa ilmenev\u00e4\u00e4n kokemukseen uhriudesta. Tutkimuksesta rajautuivat pois mm. sotien, luonnonmullistusten ja erilaisten onnettomuuksien uhrit. Ryhm\u00e4ss\u00e4 uhriksi itsens\u00e4 kokeminen senhetkisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntilanteessa liittyi eri asteisiin haastaviin vuorovaikutussuhteisiin, aina vaativasta vanhenevasta vanhemmasta tai ty\u00f6narkomaniaa potevan puolison siet\u00e4misest\u00e4 v\u00e4kivaltaisiin ja hengenvaarallisiin suhteisiin.<\/p>\n
TUTKIMUKSESTA NOUSSEITA HAVAINTOJA Stephen Porgesin (2001) hahmotteleman polyvagaalisen teorian mukaan autonominen hermosto koostuu kolmesta erillisest\u00e4 osasta, jotka ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa: kehittynein osa liittyy sosiaaliseen liittymiseen, astetta alkukantaisempi taisteluun tai pakoon ja alkukantaisin osa lamaantumiseen. Vanhemmuusvaje aiheuttaa kasvavassa lapsessa turvattomuuden tunnetta, jolloin autonominen hermostomme aktivoituu ja reagoi hyvin nopeasti, vaistonvaraisesti ja ei-tietoisesti.<\/p>\n Turvattomassa ilmapiiriss\u00e4 evolutiivisesti kehittynein osa eli kyky sosiaaliseen sitoutumiseen \u201dk\u00e4\u00e4ntyy pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d ja turvallisuuden tunne heikkenee. T\u00e4ll\u00f6in autonomisen hermoston vanhemmat osat ottavat ohjat k\u00e4siins\u00e4. Uhan ja turvattomuuden eliminoimiseksi autonomisessa hermostossa aktivoituu taistelu- tai pakoj\u00e4rjestelm\u00e4 (ylivireys). Jos t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 suojeleva aktiivinen puolustautuminen ei tuota tulosta, vanhin j\u00e4rjestelm\u00e4, \u201dkuoliaaksi tekeytyminen\u201d eli passivoituminen, lamaantuminen ja alistuminen (alivireys) ottavat kehon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n p\u00e4\u00e4roolin. (Ogden ym. 2009; Taylor 2014.)<\/p>\n Hermostomme kehittyy ja muovautuu el\u00e4m\u00e4nkokemusten ja ymp\u00e4rist\u00f6tekij\u00f6iden mukana. Turvattomuuden kokemukset ja emotionaalinen traumatisoituminen saa autonomisen hermoston toistuvasti yli- tai alivireystilaan. T\u00e4ll\u00f6in tunteiden s\u00e4\u00e4telykyky ei p\u00e4\u00e4se kehittym\u00e4\u00e4n ja turvallisuuden kokemukset eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se sis\u00e4istym\u00e4\u00e4n. Kyky olla levollisesti kontaktissa omiin tuntemuksiin, toisiin ihmisiin tai ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n kapenee, toisin sanoen sietoikkunan (Window of Tolerance) alue on kaventunut. T\u00e4ss\u00e4 tilassa turvallisuuteen liittyvien virhearvioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa ja hermosto ryhtyy pienest\u00e4kin impulssista puolustamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, joko aktiivisesti ylivireytym\u00e4ll\u00e4 tai passiivisesti alivireytym\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in ajattelumme alkaa sumentua, itselle puhuttu j\u00e4rkipuhe ei en\u00e4\u00e4 tehoa, ylivoimaiset tunteet ja tuntemukset kaappaavat syleilyyns\u00e4. (ibid.)<\/p>\n TURVATTOMUUDEN ILMENEMINEN Kun sis\u00e4inen hermostollinen kyky s\u00e4\u00e4dell\u00e4 vireystilaa on ep\u00e4tasapainossa, ihminen voi vaistomaisesti ulkoistaa s\u00e4\u00e4telyn, jolloin h\u00e4n pyrkii tasapainottamaan sis\u00e4isi\u00e4 tuntemuksiaan vuorovaikutussuhteiden kautta. S\u00e4\u00e4tely voi ilmet\u00e4 hyvin monimuotoisesti ja luovasti. Esimerkiksi muiden miellytt\u00e4misen tarve voi juontaa juurensa alivireyteen, johon usein my\u00f6s h\u00e4pe\u00e4 ja masennus liittyv\u00e4t. Muiden miellytt\u00e4minen, toisten tarpeisiin liiallisesti mukautuva k\u00e4yt\u00f6s ja uhriutuminen johtaa harvemmin vastavuoroisuuden katkeamiseen, h\u00e4pe\u00e4n kokemuksiin. H\u00e4pe\u00e4lt\u00e4 suojaa my\u00f6s toimeliaisuus, perfektionismi, huippusuoriutuminen, itsens\u00e4 esiintuominen ja el\u00e4minen \u201ditse\u00e4\u00e4n isompana\u201d. N\u00e4in kivuliaan h\u00e4pe\u00e4n tuntemusten viri\u00e4mist\u00e4 ja vajoamista alivireyteen tai nousua ylivireyteen voidaan s\u00e4\u00e4dell\u00e4. My\u00f6s s\u00e4\u00e4st\u00f6liekill\u00e4 el\u00e4minen, itsens\u00e4 ja kykyjens\u00e4 pienent\u00e4minen voi olla hermostoper\u00e4isest\u00e4 turvattomuudentunteesta kumpuavaa.<\/p>\n Heikentynyt sis\u00e4inen kyky arvioida turvallisuutta voi johtaa tilanteeseen, jossa huomaa toistuvasti ajautuvansa liian kuormittaviin ja vaativiin ihmissuhteeseen. N\u00e4iss\u00e4 suhteissa voi tuntua n\u00e4enn\u00e4isen turvalliselta, vaikka keho toimisi voimiensa \u00e4\u00e4rirajoilla, olisi t\u00e4ydess\u00e4 stressivasteessa ja h\u00e4lytystilassa \u2013 kehon tila ja tuntemukset ovat tuttuja ja siten \u201dturvallisia\u201d varhaisemmista vuorovaikutussuhteista. Toisinaan my\u00f6s kyky siet\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4vi\u00e4 tuntemuksia voi olla alentunut, henkil\u00f6 kokee ne vieraina tuntemuksina ja siten uhkaavina.<\/p>\n TOIPUMINEN Kontaktin mahdollistuminen sek\u00e4 omiin tuntemuksiin ett\u00e4 toiseen ihmiseen kasvaa sietoikkunan kasvun my\u00f6t\u00e4. Alussa kontakti voi vaikuttaa hyvin uhkaavalta. Kontakti mahdollistuu kehosignaalien rauhallisesti tapahtuvan tutkimisen ja tiedostamisen my\u00f6t\u00e4. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 kehon signaaleja havainnoiden, my\u00f6t\u00e4tuntoisen ja todistavan asenteen avulla v\u00e4ltt\u00e4en emotionaalista kytk\u00f6st\u00e4: miten hengit\u00e4n, millainen syd\u00e4men sykkeeni on, onko kehossa aistimuksia, liikahduksia tai tuntemuksia.<\/p>\n Emotionaalisen yhteyden kytkeminen kehon tiloihin on tarkoituksenmukaista vasta asteittain t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, kun henkil\u00f6 on oppinut itses\u00e4\u00e4telyn avulla pysym\u00e4\u00e4n sietoikkunan sis\u00e4puolella. T\u00e4ll\u00f6in emotionaalinen mykkyys tai kuohunta pysyy sivuroolissa ja kognitiomme, havainnoiva todistajamme on l\u00e4sn\u00e4. N\u00e4in sis\u00e4llemme voi rakentua lempe\u00e4 ja turvallinen vanhempi. Tutkimukset osoittavat ett\u00e4 \u201dolen turvassa\u201d kokemukset eli sietoikkunassa pysyminen mahdollistaa hermorakenteemme kehittymisen ja kypsymisen (Ogden ym. 2009; Taylor 2014). Koska muutoksen edellytys on stressitt\u00f6myys, asettaa t\u00e4m\u00e4 vaatimuksia my\u00f6s terapeuttiselle kohtaamiselle. Toipumisen tukemisen tulee olla hyvin lempe\u00e4\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4tuntoista sek\u00e4 paineetonta, vaikka prosessi olisi kuinka hidas, defensiivinen tai ep\u00e4lineaarinen.<\/p>\n Toipumisprosessissa ja kontaktin palauttamisessa erilaiset keho-orientoituneet menetelm\u00e4t ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa. Muun muassa hahmoterapeuttiset sek\u00e4 traumaterapeuttiset menetelm\u00e4t, joissa fokusoidaan t\u00e4ss\u00e4-ja-nyt ilmenev\u00e4n tiedostamiseen, tunnistamiseen ja sanoittamiseen edesauttavat hermoj\u00e4rjestelm\u00e4mme toipumista. Kehollisen stressinpurkumenetelm\u00e4 TRE:n (Tension & Stress Releasing Exercises) avulla autonomisen hermoston toimintaa voidaan rauhallisesti ajan kanssa harmonisoida: yli- tai alivireystilaa saadaan neurogeenisen t\u00e4rin\u00e4n avulla laimennettua ja purettua.<\/p>\n T\u00e4rin\u00e4 on kaikille nis\u00e4kk\u00e4ille luontainen tapa s\u00e4\u00e4dell\u00e4 stressi\u00e4, mutta l\u00e4nsimainen ihminen on usein unohtanut t\u00e4m\u00e4n taidon. Se on kuitenkin mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uudelleen. Homeostasian, tasapainoisemman tilan l\u00f6ytymisen kautta henkil\u00f6 pystyy paremmin arvioimaan, kuinka kuormittavaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 haluaa el\u00e4\u00e4 ja h\u00e4n voi tarkastella levosta k\u00e4sin muun muassa sit\u00e4, onko el\u00e4m\u00e4npiirini sellainen jossa voin p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti olla turvassa ja rauhassa.<\/p>\n Keskeist\u00e4 toipumisprosessissa ja itsen toimijuuden palauttamisessa on lis\u00e4t\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, lempeytt\u00e4 ja my\u00f6t\u00e4tuntoa itse\u00e4mme kohtaan. Vaistomainen selviytymiskeinomme, hermoj\u00e4rjestelm\u00e4mme taipumus reagoida usein kohtuuttomiin olosuhteisiin jotka ovat jatkuneet usein kohtuuttoman pitk\u00e4n aikaa on aina<\/em> el\u00e4m\u00e4n puolella<\/em>. Emme reagoi tai juutu kuormittaviin ihmissuhteisiin tyhmyytt\u00e4mme, hulluuttamme tai ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4mme. Hermoj\u00e4rjestelm\u00e4mme on neuvokas, se p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 puolestamme, milloin on esimerkiksi hyv\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 voimia, himment\u00e4\u00e4 valoja, vaipua depressioon: \u201dolin niin viisas, ett\u00e4 en vaivautunut tuhlaamaan voimiani ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydell\u00e4 liekill\u00e4 siin\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 jossa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei kunnioitettu\u201d. Voimme my\u00f6t\u00e4tuntoisesti kiitt\u00e4\u00e4 hermostollista selviytymisstrategiaamme, se on uurastanut eteemme valtavasti. Kiitosten j\u00e4lkeen on uudelleen arvioimisen aika ja voin kysy\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 sellaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 mit\u00e4 haluan. Tulevassa avautuu mahdollisuus hetkiin, p\u00e4iviin, viikkoihin ja ajanjaksoihin, jolloin huomaan ett\u00e4 jokin on muuttunut. Voin tunnistaa ajautumisen, tiedostamisesta k\u00e4sin kykenen tekem\u00e4\u00e4n aktiivisen valinnan ja jossain kohtaa saatan todeta: minulle ei aina k\u00e4yk\u00e4\u00e4n niin.<\/p>\n <\/p>\n Kirjoittaja Kirsi T\u00f6rmi on aiheen kokemusasiantuntija, tanssitaiteen tohtori (PhD), hahmoterapeutti (Clinical Gestalt Psychotherapist), pari- ja seksuaaliterapeutti, Ihminen tavattavissa mentor, TRE-ohjaaja ja -mentori ja ty\u00f6nohjaajaharjoittelija. Kirsi on tehnyt pitk\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4 keholliset tuntemukset huomioon ottavan vuorovaikutuksen parissa, johon my\u00f6s h\u00e4nen v\u00e4it\u00f6stutkimuksensa \u201dKoreografinen prosessi vuorovaikutuksena\u201d (2016) liittyi. T\u00f6rmill\u00e4 on yksityisvastaanotto Kajaanissa ja Helsingiss\u00e4. Voit lukea lis\u00e4\u00e4 www.mentormi.fi<\/a><\/p>\n <\/p>\n L\u00c4HTEET Porges, Stephen W. 2001. The polyvagal theory: phylogenetic substrates of a social nervous system.<\/em> International Journal of Psychophysiology 42, 123–<\/strong>146.<\/p>\n Taylor, Miriam. 2014. Trauma Therapy and Clinical Practice: neuroscience, gestalt and the body<\/em>. Open University Press, England.<\/p>\n T\u00f6rmi, Kirsi. 2017. Dancing with the nervous system \u2013 Working with victimisation in Gestalt Therapy. <\/em>38 sivua. <\/em>GIS – Gestalt Institute of Scandinavia, suljettu arkisto.<\/p>\n T\u00f6rmi, Kirsi. 2016. Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena<\/em>. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, v\u00e4it\u00f6stutkimus. Helsinki: Acta Scenica 46.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirsi T\u00f6rmi Artikkeli on julkaistu Uudistuva terveydenhoito -sivustolla 5.10.2017 Miksi minulle aina k\u00e4y n\u00e4in? \u2013 Autonomisen hermoston osuus vuorovaikutussuhteissamme Autonomisen hermoston toiminnan osuus vuorovaikutussuhteissa on ilmi\u00f6n\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt melko v\u00e4h\u00e4iselle huomiolle. Sain mahdollisuuden perehty\u00e4 aiheeseen hahmoterapiaopintojeni lopputy\u00f6h\u00f6n liittyneen tutkimuksellisen hahmoterapiaryhm\u00e4n aikana. Nostan t\u00e4h\u00e4n artikkeliini keskeisimpi\u00e4 havaintoja…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-17109","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/17109","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=17109"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/17109\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":17114,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/17109\/revisions\/17114"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=17109"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=17109"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=17109"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n<\/strong>Uhrin asemaan ajautuvan taustasta ja kasvuymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyy usein eri asteista vanhemmuuden puuttumista ja emotionaalista vaille j\u00e4\u00e4mist\u00e4. Lapsuus- ja nuoruusajan kodin ilmapiiri\u00e4 on voinut leimata ty\u00f6keskeisyys, min\u00e4keskeinen ilmapiiri, p\u00e4ihderiippuvuus, seksuaalinen rajattomuus, perheess\u00e4 jyll\u00e4\u00e4v\u00e4t sotatraumat tai mielenterveyden ongelmat. Kehityksellinen trauma ja turvallisen kiintymyssuhteen puute n\u00e4ytt\u00e4isi altistavan aikuisi\u00e4n uhriksi ajautumiseen.<\/p>\n
\n<\/strong>Pitkittyneen turvattomuuden j\u00e4ljet ovat moninaisia. Hahmoterapiaryhm\u00e4ss\u00e4 esiin tulleita j\u00e4lki\u00e4 olivat muun muassa jatkuva tarve miellytt\u00e4\u00e4 muita, ajatukset, ett\u00e4 ei voi vaikuttaa omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 on kohtalon tai muiden armoilla, mik\u00e4\u00e4n ei ole koskaan tarpeeksi (puolisona, ty\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4, kansalaisena), juuttuminen sitoviin ja uuvuttaviin vuorovaikutussuhteisiin kumppanin tai omien vanhempien kanssa, herkk\u00e4 tulkitseminen \u201dmit\u00e4 muut minusta ajattelevat\u201d, omien tarpeiden sivuuttaminen, ep\u00e4onnistumisen pelko, ylikorostunut vastuullisuuden, syyllisyyden tai kykenev\u00e4isyyden tunne, hoitaja-syndrooma \u201dcaretaker fucking everything\u201d joko yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tai ammatillisesti, h\u00e4pe\u00e4romahdukset tai h\u00e4pe\u00e4raivo. My\u00f6s erilaiset somaattiset oireet olivat tyypillisi\u00e4: p\u00e4\u00e4ns\u00e4rky, vatsakipu, unettomuus ja v\u00e4symys.<\/p>\n
\n<\/strong>Autonomisen hermoston toipumisen kannalta ensisijaista on saada korjaavia turvallisuuden kokemuksia esimerkiksi luotettavissa ihmissuhteissa tai terapeuttisessa kohtaamisessa. My\u00f6s erilaiset turvapaikka-mielikuvat, joilla hermostoa voidaan rauhoittaa, ovat olennaisia.<\/p>\n
\n<\/strong>Ogden, Pat, Minton, Kekuni, ja Pain, Clare. 2009. Trauma ja keho. Sensorimotorinen psykoterapia<\/em>. Suom. Immo Pekkarinen. Oulu: Traumaterapiakeskus.<\/p>\n