Johanna Matikka
\nKirjoitettu osana TRE -ohjaajakoulutuksen lopputy\u00f6t\u00e4
\n6.10.2018<\/p>\n
\u201dThe root of all health is in the brain. \u2013 Kurdish folk wisdom<\/em><\/p>\n \u00a0<\/strong><\/p>\n JOHDANTO<\/strong> Bercelin tuotannossa traumasta puhutaan ilman, ett\u00e4 traumoja eritell\u00e4\u00e4n eri tyyppeihin. \u00c4killiset, ihmisen l\u00e4hiyhteis\u00f6n ulkopuolelta tulevat turvan kokemusta j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4t tapahtumat, kuten luonnonkatastrofit, sota, aseelliset konfliktit, humanitaariset kriisit sek\u00e4 perhev\u00e4kivalta ja lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset tulevat esitellyiksi kaikki traumaattisina tapahtumina. Traumat ovat kuitenkin kestoltaan, toistuvuudeltaan ja emotionaalisilta vaikutuksiltaan erilaisia. T\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 k\u00e4sittelen II-tyypin trauman ja TRE\u00ae harjoituksen v\u00e4list\u00e4 suhdetta, toipumisen edellytyksi\u00e4 ryhm\u00e4ty\u00f6skentelyss\u00e4 sek\u00e4 mahdollisia II-tyypin trauman harjoittelulle asettamia rajoitteita. Ensin k\u00e4sittelen II-tyypin trauman synty\u00e4, sen seurauksia ja arkisia vaikutuksia, mink\u00e4 j\u00e4lkeen k\u00e4sittelen TRE\u00ae -menetelm\u00e4n soveltuvuutta traumaoireiden purkamisessa\/ integroinnissa\/ hoidossa.<\/p>\n TRAUMOISSA ON EROJA<\/strong> Ihmist\u00e4 haavoittavista tapahtumista ja kokemuksista voidaan puhua traumaattisena kriisin\u00e4, I-tyypin ja II-tyypin traumana. Trauma jaetaan kahteen eri tyyppiin tapahtuman keston ja aiheuttajan mukaan. I-tyypin trauma syntyy tyypillisesti onnettomuuden, sodan, luonnonkatastrofin tai terrori-iskun uhreille. II-tyypin trauma on seurausta toistuvista ja yleens\u00e4 l\u00e4hisuhteissa tapahtuvista haitallisista kokemuksista, kuten perhev\u00e4kivalta, lapsuudessa koettu laiminly\u00f6nti ja kaltoinkohtelu, seksuaalisuutta loukkaava v\u00e4kivalta, insesti, kotiterrori ja kiusaaminen. Ero n\u00e4iden kahden trauma tyypin v\u00e4lill\u00e4 on tapahtuman keston lis\u00e4ksi trauman aiheuttajassa. Luonnonilmi\u00f6t, v\u00e4kijoukkoon kohdistetut terroristiset teot, sota tai onnettomuus eiv\u00e4t ole yksil\u00f6\u00f6n tarkoituksellisesti kohdistuneita tekoja. Aiheuttajalla ja tekij\u00e4ll\u00e4 ei ole luottamukseen ja kiintymykseen perustuvaa suhdetta. N\u00e4in on my\u00f6s satunnaisen rikoksen kohdalla \u2013 uhriksi valikoituu usein sattumanvaraisesti tekij\u00e4lle ennest\u00e4\u00e4n tuntematon henkil\u00f6. Poikkeuksena on raiskaus, joka populaarikuvastosta huolimatta tapahtuu l\u00e4nsimaissa usein l\u00e4hi- tai tuttavapiiriin kuuluvan henkil\u00f6n toimesta. T\u00e4m\u00e4n vuoksi arvioisin raiskauksen traumatisoivia vaikutuksia aina yksil\u00f6llisesti, luokittelematta sit\u00e4 suoraan I- tai II-traumaksi mm. siksi, ett\u00e4 raiskaus ja seksuaaliv\u00e4kialta ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on my\u00f6s yksi parisuhdev\u00e4kivallan muoto.<\/p>\n Traumaoireen virallinen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 on post-traumaattinen stressih\u00e4iri\u00f6 (PTSD), mik\u00e4 on lis\u00e4tty tautiluokitukseen 80-luvulla. Post- traumaattinen stressih\u00e4iri\u00f6 (PTSD) voi kehitty\u00e4 molemmista edell\u00e4 mainituista trauman tyypeist\u00e4. H\u00e4iri\u00f6 liitet\u00e4\u00e4n usein sodasta palanneisiin sotilaisiin, joiden oireet muistuttavat aiemmin hysteerikoiksi leimattujen naisten oireita (Herman 1992). My\u00f6hemmin on ymm\u00e4rretty, ett\u00e4 kehollisia, neurologisia ja psyykkisi\u00e4 oireita voivat kokea niin sodassa, parisuhteissa, lapsuudessa, kuin esimerkiksi tsunamissa traumatisoituneet yksil\u00f6t. (Herman 1992, 10-25; Rothschild & Rand 2010, 16.)<\/p>\n PTSDn tyypillisi\u00e4 oireita ovat mieleen tunkeutuvat muistot, ahdistavat ajatukset ja painajaiset, traumatapahtumaan liittyvien asioiden, muistojen ja paikkojen v\u00e4lttely sek\u00e4 fysiologiseen s\u00e4\u00e4telyyn liittyv\u00e4t oireet (Ellil\u00e4 2015, 101). II-tyypin trauman oirekuva on usein laajempi, kuin mit\u00e4 perinteinen PTSDn oirekuva tunnistaa. Traumaoireilu voi olla varsin n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 ja arkea merkitt\u00e4v\u00e4sti haittaavaa tai hyvin piilossa olevaa, liev\u00e4\u00e4, aaltoilevaa, toistuvaa masennusta ja ahdistusta yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4. Trauman vaikutukset arjessa tulevat esiin stressitilanteissa ja vuorovaikutussuhteissa, etenkin kaikkein l\u00e4heisimmiss\u00e4, kuten parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Yksil\u00f6 voi olla n\u00e4enn\u00e4isesti p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4 ja hyvinvoiva mutta kantaa sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n ahdistusta, levottomuutta, pelkoja, vierauden tunnetta, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 liittymisen vaikeutta ja itses\u00e4\u00e4telyn haasteita. II-tyypin trauman lievemm\u00e4t oireet ovat alidiagnosoituja ja hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti somaattisen ja psyykkisen sairastavuuden, kuten esimerkiksi migreenin, syd\u00e4n- ja verisuonitautien, diabeteksen, kilpirauhasen h\u00e4iri\u00f6iden, uupumuksen ja masennuksen taustalla (Burke Harris 2018).<\/p>\n Kakkostyypin trauma syntyy sarjasta tapahtumia, joiden sis\u00e4lt\u00f6 ja kesto voi vaihdella mutta niist\u00e4 aiheutuva sis\u00e4inen kokemus on toistuva kauhun, turvattomuuden, voimattomuuden ja lamautumisen v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4 psykofyysinen tila. N\u00e4in ollen kyseess\u00e4 ei ole yksitt\u00e4inen tapahtuma vaan olosuhde, josta muodostuu yksil\u00f6n \u201dnormaali\u201d arki. T\u00e4m\u00e4nkaltainen olosuhde syntyy perhev\u00e4kivallan, parisuhdev\u00e4kivallan, toistuvan kaltoinkohtelun ja laiminly\u00f6nnin, toistuvan seksuaaliv\u00e4kivallan ja hylk\u00e4\u00e4misen seurauksena (Badenoch 2018, 21-22; Berceli 2005, 17). Trauman aiheuttaja ei ole sen kohteelle t\u00e4ll\u00f6in tuntematon vaan joku, jolta h\u00e4nell\u00e4 on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti lupa odottaa hyv\u00e4\u00e4 vuorovaikutusta, huolenpitoa, rakkautta ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 (Badenoch 2018, 18-19; Kolk 2014, 112). II-tyypin trauman pitk\u00e4kestoiset ja syv\u00e4t vaikutukset kiinnittyv\u00e4t nimenomaan trauman aiheuttajan ja sen kohteen v\u00e4lisen suhteen laatuun, eiv\u00e4t yksitt\u00e4iseen tapahtumaan, kuten I- tyypin traumassa.<\/p>\n Kakkostyypin trauman tyypilliset aiheuttajat ovat, kuten jo edell\u00e4 on tuotu esiin, perheenj\u00e4senen tai kumppanin tekem\u00e4 henkinen, fyysinen ja\/tai seksuaalisuutta loukkaava v\u00e4kivalta ja\/tai hoivan ja huolenpidon laiminly\u00f6nti, joka voi johtua esimerkiksi vanhemman mielenterveys- ja\/tai p\u00e4ihdeongelmasta (ACE Study 1998). Kun kyseess\u00e4 on lapsuudessa koettu trauma, on otettava huomioon lapsen i\u00e4n ja kehityksen tuomat erityispiirteet sek\u00e4 kaltoinkohdellun ja kaltoinkohtelijan v\u00e4linen suhde (Kolk 2014, 113-114). Lapsella ei ole aikuisen suojautumistaitoja, kyky\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja analysoida tapahtunutta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 traumatisoitunut ei ehk\u00e4 my\u00f6hemmin muista kokemuksiaan tai ymm\u00e4rr\u00e4 niiden yhteytt\u00e4 oireisiin, joista h\u00e4n k\u00e4rsii. Mit\u00e4 nuorempi lapsi, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kokemukset j\u00e4\u00e4v\u00e4t p\u00e4iv\u00e4muistiin ja jos niit\u00e4 on, ne ovat ep\u00e4tarkkoja, ehk\u00e4 muiden kertomuksiin perustuvia. N\u00e4in ollen asian k\u00e4sittely kognitiivisesti voi olla hankalaa, sill\u00e4 traumaa ei tavoiteta yksin puheella. Kokemus asuu kehossa. (Ogden ym. 2006, 43-47).<\/p>\n TRAUMAN AIHEUTTAJANA L\u00c4HISUHDEV\u00c4KIVALTA<\/strong> L\u00e4hisuhdev\u00e4kivaltaa esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. V\u00e4kivalta on melko normalisoitunut ilmi\u00f6 populaarikulttuurin vuoksi ja ylitt\u00e4\u00e4 uutiskynnyksen usein vasta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4, kuten perhesurmien yhteydess\u00e4 (Ronkainen 2017, 23). V\u00e4kivalta l\u00e4hisuhteissa ei aina ole \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 vaan se voi olla my\u00f6s liev\u00e4\u00e4, kuten henkist\u00e4 alas painamista, ohittamista, tunnekylmyytt\u00e4, kiusaamista ja yksin j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4. Pitk\u00e4\u00e4n jatkuessaan se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 syv\u00e4n j\u00e4ljen ihmisen omanarvon kokemukseen. L\u00e4hisuhteessa haavoittuminen on kokemus, joka leimaa yksil\u00f6n min\u00e4kuvaa, maailmankuvaan ja horjuttaa usein kyky\u00e4 luottaa el\u00e4m\u00e4\u00e4n, n\u00e4hd\u00e4 maailma turvallisena ja hallittavana paikkana (Bj\u00f6rklund 2010, 69).<\/p>\n L\u00e4hisuhdev\u00e4kivalta ei kuitenkaan automaattisesti traumatisoi kohdettaan vaan sen pitk\u00e4aikaiset ja krooniset vaikutukset ovat riippuvaisia siit\u00e4, onko yksil\u00f6ll\u00e4 mahdollisuus s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tilanteissa toimijuus. Toistuva ja pitk\u00e4\u00e4n jatkuva v\u00e4kivalta traumatisoi silloin, kun sen kohteena olevan kyky tehd\u00e4 valintoja, puolustautua tai paeta, on merkitt\u00e4v\u00e4sti kapeutunut tai estynyt kokonaan. Vauva, pieni lapsi tai merkitt\u00e4v\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n voimaa omaava aikuinen ei voi paeta, suojautua tai taistella v\u00e4kivallan tekij\u00e4\u00e4 vastaan. Lapset ovat siksi erityisen herkki\u00e4 v\u00e4kivallan toksisille vaikutuksille, koska heid\u00e4n elimist\u00f6ns\u00e4 on viel\u00e4 kehittym\u00e4t\u00f6n ja he ovat t\u00e4ysin riippuvaisia aikuisista. Mit\u00e4 syvempi vallan ep\u00e4suhta tekij\u00e4n ja kokijan v\u00e4lill\u00e4 on, sit\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4 on sen aiheuttama pelko, voimattomuuden ja turvattomuuden kokemus sek\u00e4 fyysinen vaara (Paavilainen & P\u00f6s\u00f6 2003, 25-30). On my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 yksil\u00f6 on jo odotusaikana kohdussa altistunut odottajan stressille, mik\u00e4 altistaa h\u00e4net muille haavoittaville tekij\u00f6ille syntym\u00e4n j\u00e4lkeen. Lapsen itkuisuus voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 vanhemmassa ahdistusta, mik\u00e4 altistaa lapsen kaltoinkohtelulle vauva-aikana. Odotusajan stressin vaikutuksia tutkitaan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 laajassa Turun yliopiston FinnBrain-tutkimushankkeessa.<\/p>\n Adverse Childhood Experiences (1998) tutkimus osoitti lapsuudessa koettujen haitallisten kokemusten olevan yhteydess\u00e4 aikuisi\u00e4n fyysiseen ja psyykkiseen sairastavuuteen sek\u00e4 ennenaikaisiin kuolemiin siin\u00e4kin tapauksessa, ett\u00e4 henkil\u00f6 ei my\u00f6t\u00e4vaikuta sairastumiseensa huonoilla elintavoilla (Felitti 1998, 248-251; Kolk 2014, 148-149). Toistuvan v\u00e4kivallan ja\/tai sen uhan aiheuttaman stressireaktion seurauksena kortisolipitoisuus pysyy elimist\u00f6ss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n korkeana, mik\u00e4 altistaa yksil\u00f6n somaattisille ja psyykkisille sairauksille lapsuudessa mutta my\u00f6s my\u00f6hemmin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 pitk\u00e4kestoinen stressi vaurioittaa stressins\u00e4\u00e4telyj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, jonka seurauksena yksil\u00f6 siet\u00e4\u00e4 stressi\u00e4 huonommin l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n (Berceli 2005, 30-31; Burke Harris 2018, 181; Pihko 2012, 162- 165). Lapsuudessa koetulla kaltoinkohtelulla ja laiminly\u00f6nnill\u00e4 on siis varsin pitk\u00e4kestoisia ja laaja-alaisia vaikutuksia yksil\u00f6n terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4t vaikutukset lapsilla ovat usein tunteiden s\u00e4\u00e4telyn ongelmia, joiden seurauksena lapsella on usein vaikeuksia kaverisuhteissa, oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, infektioherkkyytt\u00e4, levottomuutta ja pelkotiloja (Berceli 205, 43-45). Aikuisena trauman oireet aiheuttavat ongelmia parisuhteessa, vanhemmuudessa ja ty\u00f6kyvyss\u00e4 sek\u00e4 altistavat mielenterveysongelmille ja somaattiselle sairastavuudelle sek\u00e4 erilaisille riippuvuuksille, kuten p\u00e4ihdeongelmille (Ogden ym. 2006, 122-123).<\/p>\n TOIPUMINEN<\/strong> On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ihminen haavoittuvana mutta my\u00f6s elastisena olentona, jolla on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kyky taipua ja veny\u00e4 vastoink\u00e4ymisten edess\u00e4. Se kuinka paljon yksil\u00f6 pystyy erilaisten haasteiden edess\u00e4 venym\u00e4\u00e4n ennen katkeamista, on yht\u00e4 aikaa yksil\u00f6llinen, ett\u00e4 yhteis\u00f6llinen ominaisuus (Cyrulnik 1999, 13, Poijula 2018). Kyky\u00e4 siet\u00e4\u00e4 vastoink\u00e4ymisist\u00e4 seuraavaa stressi\u00e4 kutsutaan resilienssiksi. T\u00e4m\u00e4 on kyky, jonka avulla yksil\u00f6, ryhm\u00e4 tai yhteis\u00f6 ehk\u00e4isee, minimoi tai ylitt\u00e4\u00e4 haasteiden vahingoittavat vaikutukset (Grotberg 1995, 2). Traumatisoituneiden ihmisten parissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, ett\u00e4 vaikeuksista selviytymisess\u00e4 on eroja yksil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4. Se mit\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n, liittyy yksil\u00f6llisten temperamenttipiirteiden lis\u00e4ksi siihen, mill\u00e4 tavoin ymp\u00e4rist\u00f6 tukee yksil\u00f6n positiivista selvi\u00e4mist\u00e4. Onko h\u00e4nell\u00e4 turvallisia ihmisi\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, pystyyk\u00f6 h\u00e4n puhumaan kokemuksistaan ja muodostamaan niist\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 tarinan, on ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 toipumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Oikealla tuella traumaper\u00e4inen kasvu mahdollistuu ja pitk\u00e4aikaiselta traumatisoitumiselta ehk\u00e4 v\u00e4ltyt\u00e4\u00e4n (Berceli 2005, 75-76, Poijula 2018).<\/p>\n TRE\u00ae HARJOITUS RYHM\u00c4SS\u00c4 JA II-TYYPIN TRAUMA Voidakseen toipua traumasta ihmisen tulee kokea olonsa turvalliseksi. El\u00e4imetkin t\u00e4risev\u00e4t vasta sitten, kun v\u00e4lit\u00f6n vaara on ohi, samoin on ihmisten kohdalla. Ollakseen kaikille turvallinen, tulisi TRE\u00ae harjoitusryhm\u00e4n olla ennakoitava, ilmapiirilt\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksyv\u00e4 ja lempe\u00e4, eettisesti kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla ohjattu eli traumainformoitu ja sukupuolisensitiivinen. Sukupuolen huomioiminen harjoitteiden ohjaamisessa on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 etenkin seksuaaliv\u00e4kivallan uhrien n\u00e4k\u00f6kulmasta (Ogden ym. 2006, 86). Ryhm\u00e4ss\u00e4 tulisi olla mahdollisuus ryhm\u00e4yty\u00e4 siten, ett\u00e4 kukin voi vapaasti valita ty\u00f6skenteleek\u00f6 h\u00e4n samaa sukupuolta olevien kanssa vai sekaryhm\u00e4ss\u00e4. Toipumismatka on aina yksil\u00f6llinen prosessi, jota ohjaajan tulee kunnioittaa. Valinta tulisi mahdollistaa niin, ettei siit\u00e4 seuraa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 huolta osallistujalle. Esimerkiksi ennakkohaastattelu tai kysely ryhm\u00e4\u00e4n tulijan toiveista, voisi olla tapa ker\u00e4t\u00e4 informaatio etuk\u00e4teen.<\/p>\n Tunteiden, kuten surun todistaminen on jo itsess\u00e4\u00e4n hoitavaa. Vaikka TRE\u00ae ei ole psykoterapiaa, on se harjoittajalleen usein hyvin terapeuttista. Harjoituksen aikana nousevia vahvoja tunteita, tulisi tukea todistamisen lis\u00e4ksi l\u00e4sn\u00e4oloa vahvistavilla viesteill\u00e4. Harjoituksen tekij\u00e4lle voi esitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi kysymyksi\u00e4, jotka ohjaavat huomion kehoon ja sen tuntemuksiin (Ogden ym. 2006, 200-201, 207-208). N\u00e4in v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n mahdollisten integroimattomien varhaisten osien yksin j\u00e4\u00e4misen romahduttava kokemus. Todistajan l\u00e4sn\u00e4olon tuoma turva mahdollistaa harjoituksen nostamien tunteiden kohtaamisen ja kehossa pysymisen.<\/p>\n TRE\u00ae harjoituksen aikana on tarkoitus pysy\u00e4 kehossa eli paikalla \u2013 sis\u00e4inen todistaja, min\u00e4 itse, seuraa harjoitusta, tuntee kehonsa ja siet\u00e4\u00e4 mahdolliset esiin nousevat tunteet. Henkil\u00f6, joka ei kykene pysym\u00e4\u00e4n l\u00e4sn\u00e4 harjoituksessa, tuntemaan kehoaan ja siet\u00e4m\u00e4\u00e4n esiin nousevia tuntemuksia ja tunteita, tulisi ohjata ensin perinteiseen keskustelulle pohjautuvaan terapiaan. Dissosiaatio, \u201dnukahtaminen\u201d tai mielikuvamatkat eiv\u00e4t palvele TRE\u00ae harjoituksen tarkoitusta. T\u00e4h\u00e4n asti l\u00e4ntinen psykoterapia on lev\u00e4nnyt l\u00e4hes yksinomaan kognitiivisen ty\u00f6skentelyn varassa. TRE\u00ae ja muut keholliset menetelm\u00e4t haastavat t\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rryksen. Yksil\u00f6llinen toipumisprosessi kulkee erilaisten vaiheiden l\u00e4pi. Moni aloittaa itsens\u00e4 ja taakkojensa tutkiskelun edelleen perinteisest\u00e4 terapiasta ja etenee pikkuhiljaa kohti kehollisuutta, mik\u00e4li kokee siihen kutsua. Joskus avun hakeminen kulkee p\u00e4invastaisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja keholliset kokemukset avaavat oven traumamuistoihin. T\u00e4rkeint\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6lle sopivat ja h\u00e4nen prosessiaan tukevat tukimuodot.<\/p>\n Harjoitusryhm\u00e4ss\u00e4 olevat voivat olla hyvin eri vaiheissa traumojensa k\u00e4sittelyss\u00e4. Ne, jotka saavat kosketuksen traumaansa vasta TRE\u00ae harjoituksen my\u00f6t\u00e4, olisi hyv\u00e4 ohjata k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n traumaa my\u00f6s kognitiivisesti terapeutin vastaanotolle. Traumasta toipumisen prosessiin kuuluu oleellisena osana oman kokemuksen \u00e4\u00e4neen sanoittaminen ja tarinallistaminen osaksi omaa el\u00e4m\u00e4ntarinaa (Herman 1992, 175-177). Jo tiedossa olevan trauman muistojen k\u00e4sittelyyn on hyv\u00e4 hakea tukea silloin, kun ne alkavat nousta TRE\u00ae harjoitusten my\u00f6t\u00e4 esiin aiheuttaen vahvoja tunteita, jotka h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t itse\u00e4 (Ogden ym. 2006, 246-247). Vaikka olemme nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4, olemme my\u00f6s moniulotteisia ja kehittyneit\u00e4 olentoja, mink\u00e4 vuoksi trauman k\u00e4sittely edellytt\u00e4\u00e4 moniulotteista ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n KOTIINPALAAMISEN KOKEMUS T\u00e4rin\u00e4 purkaa ensin pinnallisia kehon j\u00e4nnityksi\u00e4 ja akuuttia stressi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4isen vaiheen kesto vaihtelee yksil\u00f6itt\u00e4in. Ensimm\u00e4isen vaiheen j\u00e4lkeen keho voi alkaa ilment\u00e4\u00e4 taistelun ja pakenemisen tai liikkumattomuuden kesken j\u00e4\u00e4neit\u00e4 prosesseja, jolloin liikekieli voi olla vahvaa, ter\u00e4v\u00e4\u00e4, \u00e4\u00e4rimmilleen j\u00e4nnittyv\u00e4\u00e4 ja voimakkaita tunteita mobilisoivaa. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa traumatietoinen ohjaaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Harjoituksen sopiva jaksottaminen tuo harjoituksen tekij\u00e4lle turvaa ja lepotaukoja. Lempe\u00e4 todistaminen ja kehossaan l\u00e4sn\u00e4oleva ohjaaja luo turvan harjoitukseen. Kontaktin pit\u00e4minen tekij\u00e4n ja ohjaajan v\u00e4lill\u00e4 puheen, katseen sek\u00e4 mahdollisesti pehme\u00e4n kosketuksen kautta kertoo harjoituksessa olevalle, ettei h\u00e4n ole yksin. Harjoitusta tehd\u00e4\u00e4n aina tekij\u00e4n ehdoilla. (Berceli 2005, 26-29)<\/p>\n Kolmannessa vaiheessa keho alkaa sulaa, pehmet\u00e4, rentoutua ja antautua liikkeelle. Sis\u00e4inen tanssi, vapautunut liike astuu nykiv\u00e4n, jumittuvan, kiristyv\u00e4n, ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4n, vet\u00e4v\u00e4n ja v\u00e4ist\u00e4v\u00e4n liikkeen tilalle. Liike etenee kehossa vapaasti, saavuttaen sen kaikki osat, muodostaen rytmikk\u00e4it\u00e4 toistuvia ja muuttuvia prosesseja. Mieli on rauhallinen ja tyyni mutta samaan aikaan tietoinen ja utelias. Tunteet ovat usein t\u00e4ss\u00e4 kohtaa neutraaleja. Prosessin t\u00e4m\u00e4 kohta voi olla harjoitteen tekij\u00e4lle ik\u00e4\u00e4n kuin kotiin palaamisen kokemus. Tila, jossa mieli ja keho tekev\u00e4t sopuisaa yhteisty\u00f6t\u00e4. Kokemus vahvistaa luottamusta omaan kehoon ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 mahdollisesti kiitollisuutta omaa matkaa kohtaan. (Berceli 2005, 76-77; Levine 2010, 12-13)<\/p>\n TRE\u00ae prosessin eteneminen on yksil\u00f6llist\u00e4. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 harjoituksessa usein ilmenee tyypillisi\u00e4 prosesseja, on jokaisen matka erilainen. El\u00e4m\u00e4ntilanne, arkinen stressitaso ja mielentila voivat vaikuttaa harjoitukseen, jolloin se tuntuu erilaiselta eri p\u00e4ivin\u00e4. Emotionaalista eli II-tyypin traumaa kantavien kohdalla on suositeltavaa tehd\u00e4 harjoitusta ohjatusti ainakin jonkin aikaa, kunnes riitt\u00e4v\u00e4 turvan kokemus muodostuu kannattelemaan prosessia, jolloin yksin harjoittelu sujuu lempe\u00e4sti. (Berceli 2005, 79-80)<\/p>\n Kehon puhe on aina tosi, autenttinen ja analyysista vapaa. Se ilmaisee sen, mik\u00e4 on totta t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Kehon kuunteleminen ja utelias tutkiminen avaa yhteyden syvimp\u00e4\u00e4n itseen. Kun t\u00e4m\u00e4 yhteys on auki, ei suurinkaan tragedia ole liian suuri arpeutuakseen ja parantuakseen.<\/p>\n Berceli, David<\/strong> (2005) TRE-stressinpurkuliikkeet. Stressin ja traumojen helpottamiseen. Suomentanut Katriina M\u00e4h\u00f6nen. Kuva ja Mieli Oy. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Bookwell Oy.<\/p>\n Burke Harris, Nadine<\/strong> (2018) The Deepest Well. Healing the Long-Term Effects of Childhood Adversity. Bluebird.<\/p>\n Bj\u00f6rklund, Katja<\/strong> (2010) Stalking and violence victimization among Finnish university students. V\u00e4it\u00f6skirja. Helsingin yliopisto.<\/p>\n Cyrulnik, Boris<\/strong> (1999) Resilience: How Your Inner Strength Can Set You Free from the Past.<\/p>\n Ellil\u00e4, Anu<\/strong> (2015) Trauma, psykoosi ja dissosiaatio. Teoksessa Suokas -Cunliffe, Anne (toim.): H\u00e4pe\u00e4st\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoon. N\u00e4k\u00f6kulmia vakavaan traumatisoitumiseen. 99-117. Helsinki: Kopio Niini Oy.<\/p>\n Felitti, V.J. et al.<\/strong> (1998) Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to Many of the Leading Causes of Death in Adults: The Adverse Childhood Experiences (ACE) American Journal of Preventive Medicine in 1998, Volume 14, 245\u2013258. \u2018<\/p>\n Grotberg, Edith<\/strong> (1995) A guide to promoting resilience in children: Strengthening the human spirit. Early Childhood Development: Practice and Reflections Number 8. La Haya, Holland: Bernard van Leer Foundation.<\/p>\n Hart, Onno, Van Der; Nijenhuis, Ellert R. S. & Steele, Kathy<\/strong> (2009) Vainottu mieli: Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Traumaterapiakeskus.<\/p>\n Herman, Judith<\/strong> (1992) Trauma and Recovery. The Aftermath of Violence \u2013 From Domestic Abuse to Political Terror. Basic Books.<\/p>\n Kolk, van der Bessel<\/strong> (2014) The Body Keeps the Score. Brain, Mind and Body in the Healing of Trauma. Viking Penguin.<\/p>\n Levine, Peter A.<\/strong> (2010) In an Unspoken Voice. How the Body Releases Goodness. North Atlantic Books.<\/p>\n Mat\u00e9, Gabor<\/strong> (2003) When Body Says No. Exploring the Stress-Disease Connection. John Wiley & Sons.<\/p>\n Ogden, Pat, Kekuni, Minton & Pain, Clare<\/strong> (2006) Trauma ja Keho. Sensomotorinen psykoterapia. Suomentanut Immo Pekkarinen. Traumaterapiakeskus. Oulu: Kalevaprint Oy.<\/p>\n Paavilainen, Eija & P\u00f6s\u00f6, Tarja<\/strong> (2003) Lapset, perhe ja v\u00e4kivaltaty\u00f6. Sanoma Pro Oy.<\/p>\n Pallaro, Patrizia<\/strong> (edited) (1999) Authentic Movement. Essays by Mary Starks Whitehouse, Janet Adler ans Joan Chodorow. Jessica Kingsley Publishers.<\/p>\n Pihko, Helena<\/strong> (2012) Kaltoinkohtelun vaikutus aivoihin. Teoksessa Kivitie-Kallio, Satu & S\u00f6derholm, Annlis (toim.): Lapsen kaltoinkohtelu.161-167. Helsinki: Duodecim.<\/p>\n Ronkainen, Suvi<\/strong> (2017) Mit\u00e4 v\u00e4kivalta on? Teoksessa Niemi, Johanna, Kainulainen, Heini & Honkatukia, P\u00e4ivi (toim.): Sukupuolistunut v\u00e4kivalta. Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. 19-35. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n Rothscild, Babette & Rand, Marjorie L.<\/strong> (2010) Apua auttajalle, My\u00f6t\u00e4tuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu: Kalevaprint Oy.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Johanna Matikka Kirjoitettu osana TRE -ohjaajakoulutuksen lopputy\u00f6t\u00e4 6.10.2018 TRE -HARJOITUS JA II-TYYPIN TRAUMA \u201dThe root of all health is in the brain. The trunk of it is in emotion. The branches and leaves are the body. The flower of health blooms when all parts work…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-17547","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/17547","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=17547"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/17547\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":17709,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/17547\/revisions\/17709"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=17547"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=17547"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/trefinland.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=17547"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nThe trunk of it is in emotion.
\nThe branches and leaves are the body.
\nThe flower of health blooms
\nwhen all parts work together.\u201d<\/em><\/p>\n
\nTohtori David Berceli kehitti TRE\u00ae (Tension, Stress & Trauma Release Exercise) menetelm\u00e4n toimiessaan kriisialueilla katolisen kirkon palveluksessa. H\u00e4n pisti merkille, kuinka el\u00e4imet ja lapset purkivat akuuttia stressi\u00e4 t\u00e4risem\u00e4ll\u00e4 ja kiinnostui selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mist\u00e4 mekanismissa oli kyse. Tutkimisen ja tiedonker\u00e4\u00e4misen my\u00f6t\u00e4 syntyi TRE\u00ae harjoitus, joka perustuu ihmisen ja el\u00e4inten biologiseen kykyyn purkaa stressi\u00e4 neurogeenisen t\u00e4rin\u00e4n avulla.<\/p>\n
\nTrauman ydin on turvattomuuden kokemuksessa, jonka aiheuttaja on joko yksitt\u00e4inen tilanne, kuten onnettomuus tai toistuva traumatisoiva tilanne, kuten perhev\u00e4kivalta. Traumakokemus ylitt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n sen hetken voimavarat, toimintavalmiudet tai -mahdollisuudet, jonka seurauksena h\u00e4n on kyvyt\u00f6n suojautumaan, pakenemaan tai taistelemaan trauman aiheuttajaa vastaan. (Levine 2010, 24; Ogden, Minton & Pain 2006, 254-255.)<\/p>\n
\nL\u00e4hisuhteissa koettu v\u00e4kivalta on tekoja, jotka loukkaavat yksil\u00f6n oikeutta turvaan ja koskemattomuuteen. V\u00e4kivalta vahingoittaa meille merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ihmissuhdetta, murentaa turvan ja yhteenkuuluvuuden kokemusta. Riippuen siit\u00e4 miss\u00e4 kehitysvaiheessa kaltoinkohtelua tapahtuu, vaikuttaa se merkitt\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n mielekkyyden ja merkityksen kokemuksen rakentumiseen ja kehittymiseen. Jos v\u00e4kivalta v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 jo varhaisia vuosia, turvattomuuden kokemus seuraa yksil\u00f6\u00e4 my\u00f6hempiin ihmissuhteisiin. Maailma tuntuu vaaralliselta paikalta, miss\u00e4 luottaminen toisiin voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta.<\/p>\n
\nTraumaattisen kriisin ja vaikeiden kokemusten l\u00e4pik\u00e4yminen vaatii uskallusta katsoa kipua silmiin. Moni haluaa olla p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4 ja selvit\u00e4 omin voimin. Onnettomuuteen joutunut saavat yleens\u00e4 kokemukselleen todistajan. Heille tarjotaan v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 apua ainakin fyysiseen toipumiseen, mahdollisesti my\u00f6s keskusteluapua. Lapsuudessaan traumatisoituneilta puuttuu usein empaattinen todistaja eli henkil\u00f6, joka on validoi lapsen kokemusta, sanoittaa t\u00e4m\u00e4n tunteita, tarjoaa h\u00e4nelle lohtua ja turvaa. Moni II-tyypin trauman oireista k\u00e4rsiv\u00e4 ei ole saanut kokemukselleen, surulleen ja k\u00e4rsimykselleen todistajaa, eik\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rr\u00e4 kaivata jotakin, mit\u00e4 ilman h\u00e4n on selvinnyt aikuisuuteen. Todistajan kaipuu ilmenee usein ep\u00e4suorasti, kuten jatkuvalla huonovointisuudella ja eri asiantuntijoiden luo hakeutumisena, tunnustuksen ja hyv\u00e4ksynn\u00e4n janoamisena ja rakkauden vaatimisena (Mat\u00e9 2003, 7-8). Lopulta pitk\u00e4\u00e4n kaivattu todista l\u00f6ytyy ehk\u00e4 terapeutista tai itsetuntemusta tukevasta ryhm\u00e4st\u00e4 (Pallaro 1999, 164-165). Itsetuntemusmatka vie kivun alkuper\u00e4isille juurille mutta valitettavan usein vasta uupumuksen, ihmissuhdetragedioiden tai pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen pahan olon seurauksena (Berceli 2005, 17; Herman 1992, 133-145; Ogden ym. 2006, 3-5).<\/p>\n
\n<\/strong>Trauma, joka on syntynyt yhteis\u00f6ss\u00e4 (esim. perhe), edellytt\u00e4\u00e4 turvallista yhteis\u00f6\u00e4 parantuakseen. T\u00e4m\u00e4n yhteis\u00f6n voi tarjota esimerkiksi traumainformoitu TRE\u00ae harjoitusryhm\u00e4. TRE\u00ae on vahva menetelm\u00e4, joka aktivoi kehon eri osia, her\u00e4tt\u00e4en samalla sinne koteloituneet muistot ja mahdolliset traumat (Berceli 2005, 21-22). Traumaoireista k\u00e4rsiv\u00e4lle harjoitus on l\u00e4hes poikkeuksetta emotionaalisesti vahva kokemus, joka saattaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s pelkoa. Toistuvan harjoittelun my\u00f6t\u00e4 t\u00e4rin\u00e4 levi\u00e4\u00e4 koko kehoon, her\u00e4tt\u00e4en mahdollisesti uinuneita kehon osio, kasvattaen ja vahvistaen kehotietoisuutta, joka on trauman seurauksena usein miten ohutta tai kokonaan kadonnut. Keho voi ilment\u00e4\u00e4 voimakkaita taistelun tai pakenemisen keskenj\u00e4\u00e4neit\u00e4 prosesseja tai j\u00e4\u00e4tymist\u00e4 ja turtuneisuutta (Ogden ym. 2006, 258-259). N\u00e4m\u00e4 kokemukset voivat tuoda mukanaan vahvoja tunteita, mahdollisesti my\u00f6s muistoja, ehk\u00e4 sellaisiakin, joista ei ole aiemmin ollut tietoinen (Berceli 2005, 28-29).<\/p>\n
\n<\/strong>Traumakokemus el\u00e4\u00e4 kehossa. Vaikka v\u00e4lit\u00f6n uhka on j\u00e4\u00e4nyt kauas historiaan, on keho edelleen kuin h\u00e4lytystilassa. H\u00e4lytystila voi n\u00e4ky\u00e4 voimakkaasti ylivirittyneen\u00e4 tilana, jolloin keho on j\u00e4nnittynyt ja valpas, mieli kiihke\u00e4, tarkkaileva ja reagoiva tai alivire\u00e4n\u00e4 tilana, jolloin keho on raskas, voimaton, hidas, tahdoton, romahtanut ja mieli samea, iloton ja turtunut. Tyypillisimmin emotionaalinen trauma n\u00e4ytt\u00e4ytyy edell\u00e4 kuvattujen vireystilojen vaihteluna (Berceli 2005, 32-36). Kehotietoisuuden kasvun ja riitt\u00e4v\u00e4n psykoedukaation avulla henkil\u00f6 alkaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kehonsa vireystilan vaihteluita, mik\u00e4 on edellytys s\u00e4\u00e4telytaitojen kehittymiselle ja vireysikkunan kasvattamiselle (Levine 2010, 12-13). Kokonaisvaltainen ty\u00f6skentely edellytt\u00e4\u00e4 kehon viestien tarkkailua, tuntemista ja ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 (Berceli 2005, 52).<\/p>\n
\nL\u00c4HDELUETTELO<\/strong>
\nBadenoch, Bonnie<\/strong> (2018) The Heart of Trauma. Healing the Embodied Brain in the Context of Realitionships. W.W. Norton & Company Inc.<\/p>\n